MARTTI JUVA

Joissakin SALORAN 1950-luvulla valmistamissa radioissa on ilmiselvästi ajateltu radioharrastajia. Tämä ei liene sattumaa. Ensiksi aikalaisen muisteluita radioamatöörien kuuntelusta yleisradiovastaanottimilla. 

Radion kuuntelua 1940-luvulla

Meillä oli kotona Porvoossa suora Luxor-vastaanotin, jossa ei ollut lyhytaaltoaluetta; muuten herkkä ja hyvä peli. Tämä hieman harmitti, koska olin kiinnostunut juuri lyhytaaltoalueen kuuntelusta. Siellä kiinnostivat ulkomaiset yleisradioasemat ja radioamatöörit, joille oli paremmissa vastaanottimissa merkitty omat alueet: 80 m, 40 m ja 20 m. Jos vastaanottimessa oli vielä levitetyt lyhytaaltokaistat, kuuntelu ja viritys sujuivat entistä helpommin. Kuuntelu kävi hyvin päinsä, koska asemat käyttivät silloin amplitudimoduloitua (AM) puhelähetystä. 

 

Radioharrastukseni alku oli lähinnä haparoivaa ”polta ja paukuta” –kokeilua  urheiluseurakaverini Raiskin kanssa heidän kotinsa vintillä Vesitorninkadulla. Heillä oli kotona laadukas Telefunken-vastaanotin, jossa oli lyhytaaltoalue. Ryhdyimme keväällä -47 kuuntelemaan 40 metrillä suomalaisia radioamatööriasemia, jotka olivat saaneet sodan ajaksi peruutetut lupansa takaisin maaliskuussa 1947.

 

Kuuntelimme yleensä sunnuntaisin aamupäivällä, jolloin OH-.asemia (Suomen maatunnus) alkoi ilmaantua enenevässä määrin 40 metrin alueelle. Eipä aikaakaan, kun aloimme tunnistaa ”ukkeleita” puheen, sävyn tai murteen perusteella. Tuttu ääni oli myös ainoa paikallinen ra-asema Tauno Lilja, OH2PB, joka oli entinen laivaradiosähköttäjä ja jolla oli oma radioliike Tähti Jokikadulla. Tunnistaisin varmaan vieläkin melkoisen joukon amatööribandien persoonallisuuksia, jos kuulisin heidän äänensä.

 

Muisteli Reiska Janhunen, OH2HK

Sodanjälkeisen ajan ehkä tunnetuin radioääni 40 metrin amatööribandilta oli Ilmari Juva (1890–1961), OH6NF Seinäjoelta. Lupsakka oppikoulun lehtori tunnettiin lempinimellä ”Seinä-Imppa”. Hänen poikansa Martti Juva jatkoi radiotekniikan parissa täysverisenä ammattilaisena ja radioamatöörinä. Kuva: SRAL:n arkistosta

 

(versio 14.1.09/rja)

Martti Juva teki mittavan uran tekniikan parissa. Hän tuli SALORAN palvelukseen 1950-luvun alkupuolella suunnittelijaksi radiolaboratorioon. Myöhemmin hän oli rakentamassa yhdessä Lauri Lindroosin kanssa SALORAN radiopuhelimia. Tämä oli vaatimaton alku, joka johti myöhemmin NOKIAN matkapuhelintuotantoon. 1960-luvulta alkaen Martti Juva toimi SALORAN tuotekehitysjohtajana ja hetken 1970-luvulla Saloran toimitusjohtajana.

 

Edellä oleva on virallista historiaa. Itse opin tuntemaan Martin ikuisena harrastelijana. Hän vieraili laboratorioiden komponenttihyllyillä ahkerasti. Hänellä oli aina menossa jokin projekti. Viedessäni omia töitäni SALORAN protopajaan, "JOUNIN pajaan", oli siellä aina tekeillä jotakin Martille. Yksi Martin harrastuksista oli radioamatooritoiminta. Tämä harrastus on vaikuttanut merkittävästi suomalaiseen elektroniikkateollisuuteen. Aluksi se näkyi joidenkin radiomallien amatööreille suunnatuissa ominaisuuksissa kuten aluelevityksenä ja MILANO 58:n ja SALORITA 58:n kaistaleveyden säätönä. SALORAN radiopuhelintuotanto ja myöhemmin MOBIRAN ja NOKIAN radiopuhelimet ovat myös seurausta Martin amatööriharrastuksesta.

 

Viimeisinä vuosina tapasin Martin usein Kiikalan lentokeskuksessa, jossa hän kävi lennättämässä radio-ohjattuja lennokkeja. Tänä päivänä Martin poika Jukka jatkaa NOKIAN palveluksessa.

SALORA

etusivu