VAPAALLA KAOHSIUNGISSA

Tiukan työrupeaman lomaan jäi yksi vapaapäivä, jonka vietin tehtaan johtajan sihteerin Shirley Shiehin seurassa tutustuen Kaohsiungin ympäristöön. Shirley valitti että ilma oli hiukan viileä vielä huhtikuussa. Minulle vallitseva 25 astetta oli liikaa. 

Shirley oli kiinalaisen professorin tytär. Hän oli yhdessä isänsä kanssa paennut Kiinan kommunistista vallankumousta Formosalle, nykyiseen Taiwaniin. Shirleyllä oli sisko, jota hän ei ollut nähnyt sen koommin. Hänellä oli unelma päästä Yhdysvaltoihin, kuten oli asianlaita useiden Taiwanilaisen kohdalla.  Törmäsin tähän unelmaan heti saavuttuani Taiwanilla. Lentokone laskeutui Taipein kansainväliselle lentokentälle ja kotimaan lento lähti noin tunnin ajomatkan päässä olevalta kentältä. Matka taitettiin linja-autolla. Vieressäni istui nuori nainen ja hän kertoi olleensa saattamassa siskoaan siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin ja olevansa itse matkalla takaisin Kaohsiungiin. Olin saanut näin matkaoppaan vieraassa ympäristössä.

Kaohsiung on Taiwanin toiseksi suurin kaupunki n 1,5 miljoonalla asukkaalla. Kaupunki sijaitsee aivan Taiwanin saaren eteläosassa Kiinanmeren rannalla. Kaohsiung lienee Taiwanin merkittävin teollisuuskaupunki jossa on merkittävää raskasta teollisuutta. Myös sataman merkitys on suuri. Raskaasta teollisuudesta johtuen ilmanlaatu on merkittävästi saastunut. Funain teollisuuslaitos sijaitsi muusta kaupungista erotetulla teollisuuden vapaa-alueellä. Sinne kuljettiin tullin läpi. Vietnamin sodan aikana amerikkalaiset sotilaat lomailivat kaupungissa piristäen kaupungin liike-elämää. Amerikkalaisia palvelemaan syntyi kukoistavaa liiketoimintaa.

Kaohsiung oli arkkitehtuuriltaan ja maisemiltaan varsin erilainen suomeen verrattuna. Varsinkin matkailua varten on rakennettu hotelleja kiinalaiseen tyyliin.

Kiertoajelun aluksi tutustuimme Kaohsiungia ympäröivään maaseutuun. Täällä sain myös omakohtaisen kosketuksen banaaneihin. Yllä on tavanomaisia turistikuvia sivujen ylläpitäjästä Kaohsiungin maalaismaisemissa. Yksi kiertoajelun pääkohteista oli Buddhan temppeli. Temppelissä oli samanaikaisesti tutustumassa joukko Kaohsiungin koululaisia. Yhden asian olen oppinut näillä matkoilla. Lapset ovat kaikkialla samanlaisia riippumatta maasta ja kulttuuritaustasta.

Kaohsiungissa tutustuin muihinkin eksoottisuuksiin. Kävimme Shirleyn kannssa illallisella ja hän valitsi ruokalajit. Näin tutustuin sammakonreisiin ja muihin Taiwanilaisiin herkkuihin. Näistä muut kuin saammakonreidet olivat maittavia. Sammakonreidet olivat kuin kumia. Muutoin ruokailu sujui läntisissä merkeissä yleensä yhdessä Chirleyn, tehtaan johtajan ja laadunvalvonnan esimiehen kanssa. Kaikkiaan Kaohsiungista jäi ehkä lämpimimmät muistot näiden kaukoidän matkojen yhteydessä.

Tehtaalla työaika oli kahdeksan tuntia päivässä jakauten siten, että työskentelyä kesti 50 minuuttia jonka jälkeen oli 10 minuutin tauko. Tämän tauon työntekijät käyttivät nukkumalla. Työjakson päättyessä työntekijät kaatuivat työpöytänsä yli ja nukkuivat.